My precious simpukat

Kävin lähellä sekoamista kun näin aarteeni ensi kertaa. Pienten ylä- ja alamäkien kautta ne vihdoin päätyivät rakastavaan kotiin 4.12. Yhteiselomme alku on sekin ollut hieman töyssyinen, sillä kissamme pitävät sohvia parhaana kynsienteroituspuuna (liekö sohvaryhmän sisuksissa käytetty olkia tai jotain muuta hiiribaarihajua :)). Suurin vastoinkäyminen oli heti sohvien kotiuduttua kun mies sai mahti-idean säikyttää simpukkanojatuolissa nukkuva kissamme, joka sitten hädissään otti kynnet esille ja sai aikaiseki parin sentin viillon verhoiluun. Onnistuin ompelemaan palkeenkielen melko huomaamattomaksi ja nyt se näyttää ainoastaan ilmettä antavalta kauneuspilkulta muuten niin täydellisyyden huipentumassa :D Aarteeni kalleimpani:





Olen aina karsastanut tietokonekoteloita ja koska meillä on useampi vanha matkalaukku tyhjänpanttina sai yksi niistä uuden elämän. Poraamista ja ruuvaamistahan se mieheltä vaati, mutta päästiinpä eroon harmaasta muovihirvityksestä.